Tila ympärilläni on unimainen, tyhjä, mutta en kuitenkaan näe pitkälle. Katson ympärilleni ja näen aavikkomaisen maiseman jatkuvan jonnekkin
usvan sekaan. Päätä kääntäessäni tuntuu, kuin maisema vaihtaisi
muotoaan, vaikka se on samaan aikaan hyvin hiljaa ja paikoillaan. Olo on tyyni ja rauhallinen, vaikka paikka tuntuu vieraalta.
Ilma on kylmää, mutta se ei palella. On hämärää, mutta ympärillä leijuu utuinen valo. En löydä sen lähdettä. Tuoksuu samalta kuin ensimmäisillä aamupakkasilla, mutta kuitenkin niin hennosti, etten ole varma keksinkö sen vain omasta päästäni. Hiljaisuus, humina, korvat lukossa. Olen varma, että jos löisin käteni yhteen, paikka vain imaisisi äänet itseensä.
Vähän matkan päässä näen keskittyneen hahmon, joka ei tunnu välittävän läsnäolostani. Hän tekee koko ajan jotain äärettömän intensiivisesti, mutta näyttää samalla kovin jähmettyneeltä. Vaikka en edes yritä, tiedän, etten saa häneen kontaktia. Hän on niin liimaantunut tekemiseensä.
Poistun. Mitä hän näki?
Tämän mielikuvamatkan myötä lähdemme Kuvamatka-kurssin mittaiselle reissulle, jonka aikana paneudumme Astro-ryhmämme kanssa valitsemaamme taidekuvaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti