KUVAMATKA Tulkinnasta arvottamiseen: Kuvallinen tulkinta avainteoksesta

Avainkuvamme on tarjonnut kuvamatka-kurssin aikana monenlaisia keskusteluja ja tulkintoja, joita on ollut mielenkiintoista kuulla ja oivaltaa itsekin jatkuvasti uutta teoksesta. Itselleni teos avautui aivan uudella tavalla selvitettyämme taiteilija Hanna Kannon näkemykset hänen teostensa takana. Sen myötä ajatukset liukuivat väistämättä oman elämän tutkimusmatkan pohtimiseen. 

Mistä vanhempani ovat kotoisin, millainen ympäristö minua on muovannut, minkälainen on minun kulttuurini, mistä minä olen kotoisin, missä minun kotini on? Ensimmäisenä kaikesta tästä mieleeni tuli kompassi. Toteutin työn noin A4-arkin kokoisena akvarellina, jonka keskiössä on kompassin tähteä katseleva hahmo. Kannon Observatööri-teoksen vesivärimäiset vuoret innoittivat akvarellin tekoon ja värimaailma muodostui hyvin kylmäksi ja arktiseksi. Kuvallinen tulkintani on kuvaus itsensä etsimisestä ja kotipaikan hakemisesta. Muuttuuko käsitykseni kodilta tuntuvista paikoista kymmenen vuoden päästä? Mihin minä asetun?

KUVAMATKA Kuva ja merkitys: Kootut merkitykset

Kurssin aikana avainteoksestamme on löytynyt useita merkityksiä, jotka kaikki jollain tapaa nivoutuvat yhteen. Teoksesta tehdyt tulkinnat ovat vaihdelleet erakoitumisen kuvaamisesta tiedemiehen seikkailuihin sekä some-maailman imusta itsensä etsimiseen ja täydellisen flow-tilan saavuttamiseen.

Avainteoksen kootut merkitykset

Keskeisin merkitys löytyi mielestäni taiteilijan omien lähtökohtien tarkastelun kautta. Hanna Kanto tutkii teoksissaan omaa suhdettaan Lappiin ja pohjoisiin juuriinsa. Omien juurien etsiminen, löytäminen ja ymmärtäminen ovat ehkä kliseistä naistenlehti-materiaalia, mutta samalla kovin tärkeitä. 

Nykymaailmassa elämme hyvin tulevaisuussuuntaisesti selviten projektista toiseen, elämänvaiheita paperilta ruksien. Oman itsensä pohjan muodostavan menneisyyden tutkiminen ja sen äärelle hiljentyminen voisi olla tässä hetkessä erittäin suotavaa jokaiselle suorittajalle.

KUVAMATKA Originaalin äärellä: Biografinen tutkimus

Astro-ryhmän diaesitys Hanna Kannosta tehdystä biografiasta:

Biografia PDF-tiedostona

KUVAMATKA Taiteen ymmärtäminen ja esteettinen kehitys: Kuvahaastattelu

Näytin kuvan Observatööri-teoksesta 21-vuotiaalle Heikille ja kysyin, mitä ajatuksia kuva hänessä herättää. Annoin hänen kuvailla havaintojaan avoimesti ilman lisäkysymyksiä.

Haastateltava kertoi ensimmäisenä mieleen tulevan todellisuudesta irrallinen flow-tila, jossa ympäristö muuttuu teoksen taustan kaltaiseksi "harmaaksi, epäselväksi, löllyväksi massaksi". Heikki huomioi myös etualan hahmon ja taustan välisen kontrastin kommentoimalla, että "katselija-uneksija" on eristänyt itsensä taustan luontomaisesta tilasta kirjoja muistuttavilla esineillä.

Hän jatkoi tulkintaansa kuvailemalla hahmon  ikään kuin "pakenevan korkealentoisen tieteen ja spekuloinnin maailmaan", jossa hän on irtautunut omasta ympäristöstään. Heikin mielestä hahmo näytti pyrkivän kohti tulevaisuuteen tai avaruuteen liittyvää ajatusta, jota tämä mahdollisesti kaukoputkellaan tiirailee.

Pidemmälle viety taka-ajatus teoksen takana voisi Heikin mukaan olla nykyajan ihmisten eläminen internet- ja mediamaailmassa ilman kontaktia konkreettiseen ympäristöönsä. Päällimmäisenä teoksesta hänelle kuitenkin jäi mieleen keskittyneisyyden tunne.

Haastateltava teki teoksesta samantyyppisiä tulkintoja, joita olemme oman ryhmämmekin kanssa tehneet aiemmin tämän kurssin aikana. Hanna Kanto on mahdollisesti halunnut kuvata tässä teoksessa itseään tutkimusmatkailijana, joten Heikin löytämät viittaukset tieteen maailmaan ovat niin sanotusti paikkaansa pitäviä. 

Tässä tapauksessa teoksen tulkinta perustui  esteettisen kehityksen kannalta karkeasti luokiteltuna autonomisuuteen ja kontekstikeskeisyyteen, sillä Heikki toi esiin teoksesta kumpuavia kulttuurisia viittauksia ja imiöitä ja pohti, mitä asioita teos viestittää katsojalle. 

Heikki ei niinkään pohtinut sitä, onko teos häntä itseään miellyttävä tai onnistunut eikä  hän pyri muutenkaan arvottamaan teosta. Haastateltava ei tuonut kuvailussaan esiin taidehistoriallisia viittauksia tai yhteyttä muihin teoksiin tai taiteilijoihin. Eniten Heikki keskittyi kuvailemaan fiilispohjalta teoksen sisällöstä johdettuja tulkintoja, jotka perustuivat pitkälti etualan hahmon tarkasteluun.

KUVAMATKA Lähilukua: Performanssikokemus

Olen hetken yksin pimeässä luokassa. Tietokone hohkaa naamalle kovaa valoa. Pieni jännitys hiipii sormiin.

Kaikki löytävät paikkansa. Painan välilyöntiä. Triangeli. Koitan naksauttaa hiirtä äänettömästi, tuskin sitä kukaan kuulee. 

Usvainen avaruusmusiikki ja tuulen humina kietoutuvat toisiinsa, ja mietin miltä viuhkojen muodostama ilmavirta mahtaa tuntua. 

Hiljennä, enemmän ääntä, hiljennä, vaihda kappale. Enemmän ääntä. Hiljennä. Ikuisuus on helppo saada hetkeen mahtumaan. Pakkasaamun jälkeinen päivänvalo tuntuu hyvältä. 

Triangeli. Menipä se nopeasti.

KUVAMATKA Originaalin äärellä: Kuvallinen kuva-analyysi

Alkuperäisen ja reproduktion välisistä eroista vahvimpina mieleeni jäivät yksityiskohdat, joihin en osannut kiinnittää huomiota pelkän printin perusteella. Tässä kuvallisessa kuva-analyysissa käsittelin erityisesti teoksen tutkimusmatkailijaa.

Alkuperäisteosta tarkastellessani huomioni kiinnittyi hahmon viittaan,joka voisi myös olla hänen varjonsa. Samoin mystinen valkoinen hahmoa kiertävä lanka synnytti lukuisia kysymyksiä. Mitä lanka kuvaa? Kiinnittääkö se hahmon ympäristöönsä, vai onko se vain jonkinlainen tyyliseikka ja osa hahmon vaatetusta?

Taiteilijan kotisivuja tutkiessani huomasin saman valkoisen langan esiintyvän toisessakin työssä. Ehkä langalla on jokin yksinkertainen merkitys, josta en vain vielä saa kunnolla otetta.

Kuva-analyysin toteutin kahden kuvan avulla. Ensimmäinen kuva on tussityö paperille, toinen käänteinen kuvanmuokkaus samasta kuvasta. Lopputulos korostaa valkoista lankaa ja siihen liittyvää salaperäisyyttä.

KUVAMATKA Originaalin äärellä: Taidemuseovierailu

Hanna Kanto

Observatööri

Observatör, Observer

2015

Akryyli kankaalle

Kaikki kurssin avainkuvien alkuperäisteokset ovat esillä Rovaniemen taidemuseossa Paluu pohjoiseen -näyttelyssä. Oli todella mielenkiintoista viimein nähdä alkuperäisteos ja saada selville siitä paljon kaivattua uutta informaatiota. Alkuperäisen työn äärelle päästyäni kiinnitin ensimmäisenä huomiota teoksen nimeen. Observatööri. Ensimmäinen ajatus oli "höh". Olin kuvitellut nimen paljastavan jotain sellaista teoksesta, mitä en ollut vielä itse huomannut. Pienen makustelun ja pyörittelyn jälkeen huomasin kuitenkin löytäväni oivalluksia jo pelkän nimen pohjalta. Taiteilija on siis halunnut korostaa nimenomaan hahmon luonnetta tarkkailijana, ei erakkona tai muulta maailmalta piiloon paenneena henkilönä. Hahmo on siis ympäristönsä tarkkailija ja tutkija. 

Lyijykynäjälkien, siveltimestä maaliin tarttuneiden karvojen ja maalin valumajälkien näkeminen tekivät teoksesta jollain tapaa inhimillisemmän ja loivat jonkinlaisen linkin taiteilijan ja katsojan välille. Teos ei ole mielikuvissani enää pelkkä printti tulostuspaperilla, vaan konkreettinen maalaus, joka on joskus odottanut valmistumistaan taiteilijan hyppysissä.

Reproduktio ei näyttänyt alkuperäisteoksen lailla maalikertymiä ja kaikkia siveltimen vetoja, mutta jotkut siinä näkyneet jäljet paljastivat teoksen olevan ainakin osittain maalaus. Oletin teoksen olevan sekatekniikalla toteutettu, mutta koko teos onkin akryyleilla maalattu. Taiteilija on käyttänyt runsaasti kerroksellisuutta ja hyödyntänyt niin ohennettua kuin todella paksua maalia. Taustan vuoret on maalattu ohennetulla maalilla, kun taas etualan hahmo nousee esiin tavaramuurissa käytettyjen paksuhkojen kerrosten avulla. Taivas ei olekaan yhtä valkoista sävyä, vaan siinä on käytetty vaalean alla tummia sävyjä, jotka hailakasti paistavat kerrosten alta läpi.

Teoksen tutkiminen sen luonnollisessa koossa herätti uusia kysymyksiä, jotka jäävät vielä vaille vastausta. Kiinnitin huomiota asioihin, joita silmäni eivät löytäneet reproduktiota tutkittaessa. Onko hahmolla viitta? Vai onko se varjo? Jos kyseessä on viitta, miksi kaukoputken jalustalle muodostuu varjo, mutta hahmolle ei? Mikä on valkoinen lanka miehen ympärillä? Kiinnittyykö se hänen takanaan oleviin tavaroihin? Tavaramuurin molemmin puolin on symmetrisesti asetettu televisiota muistuttavat laatikot, mutta miksi? Mitä nuo kaikki esineet ylipäätään ovat?

Olennaista alkuperäisteoksen kohtaamisessa oli myös taiteilijan henkilöllisyyden ja teoksen valmistumisvuoden paljastuminen. Teoksen tuoreuden osasimme ryhmämme kanssa päätellä jo ennen vahvistavaa faktatietoa, sillä emme olleet yhtä ryhmänjäsentä lukuunottamatta nähneet sitä aiemmin. Vaikka etualan hahmon vaatetus viittaa vanhempaan ajanjaksoon, teos tuntuu siinä käytetyn maalaustekniikan ja sommittelun vuoksi uudelta ja nykyaikaiselta. En osaa sanoa kuvittelinko taiteilijan selkeästi mieheksi tai naiseksi, vaan luultavasti unohdin koko sukupuolen arvailun, koska teoksen niin monet muut elementit kiinnostivat enemmän. Hanna Kanto ei ole minulle ennestään tuttu taiteilija, joten aloitan salapoliisityön.

Google-haku Hanna Kanto. Lappi. Omien pohjoisten juurien ja kulttuurin tutkiminen. Pohjoisen identiteetin arvokkuus. Pimeyttä valon pilkahduksilla. Tutkimusmatkailija. Bingo! Nyt näen selvästi Lapin vaarat ja tunturit teoksen taustalla, lumen ja taiteilijan itsensä teoksen keskiössä, tutkimassa innokkaasti niin tuttua, mutta samalla niin vierasta ympäristöä. En tiedä miksi ajatukseni eivät kääntyneet tuntureille, vaan suoraan Muumilaaksoon ja uniin. Toisaalta juuri Lapin maisemat tuovat mieleen satumaisen ja aution unimaailman utuisine lumisateineen.

KUVAMATKA Lähilukua: Polarisoiva kuva-analyysi

Aloitin polarisoivan kuva-analyysin kokoamalla yhteen kaikki asunnostani löytyvät aikakausilehdet ja muutamat taidekuvajulkaisut. Päätin etsiä kuvia vain paperisista lähteistä, koska halusin kuvat konkreettisina kappaleina eteeni. Lähteiden rajaaminen paperiseen kuvastoon helpotti myös huomattavasti tehtävän aloittamista, koska netin kuvapankit tuntuivat upottavan laajoilta kuvien kahlaamiseen.

Kuvia kertyi yhteensä noin 15 kappaletta. Lajittelin ne ryhmiin sen mukaan, mitä avainkuvan elementtejä ne toivat mieleeni. Ryhmiä syntyi kolme: etualan hahmoon, taustan vuoristoon ja teoksen maalausjälkeen liittyvät kuvat. 

Etualan hahmosta lähti liikkeelle linkki nyky-yhteiskunnan "naama 24/7 kännykkään liimattuna" -ilmiöön.  Maailmaa tuijotetaan ja elämän merkittävimmätkin tapahtumat eletään jatkuvasti puhelimen kameran linssin lävitse. Puhelin, somemaailma ja kaikki siihen liittyvät oheisilmiöt ja sovellukset imaisevat helposti sisäänsä, jolloin niin sanottu oikea elämä jää taustalle pyörimään ilman itse eläjää. Ihminen elää omassa kuplassaan, välillä siitä nauttien ja välillä vain pinttyneen tavan tai jopa riippuvuuden vuoksi. Avainkuvan taivaalle tiiraileva tähtitieteilijä ei suoranaisesti hohkaa  tällaista negatiivisuutta, vaan enemmänkin täydellistä flow-tilaa. Nykyhetkeen tuotuna ensimmäisenä mieleeni kuitenkin piirtyi eräänlaisen henkisen erakoitumisen negatiivinen puoli. Tämän ajatuksen pohjalta etsin ilmiötä edustavia kuvia. 

Taustaan liittyvät kuvat puolestaan valikoituivat niiden sävyjen ja valon pilkahdusten vuoksi. Maalausjälkeen liittyvät kuvat esittävät teoksessa näkyvää taiteilijan kädenjälkeä ja silottelematonta maalausjälkeä.

Ensimmäinen sommitelma

Ryhmittelyn jälkeen leikkelin kuvia sommitteluun sopiviksi versioiksi ja sovitin niitä avainkuvan “pohjamuottiin”. Pyrin säilyttämään avainkuvan sommittelun, mutta en kuitenkaan halunnut pitäytyä liikaa alkuperäisteoksessa. Lopullista kollaasia varten käytin noin kymmentä valitsemaani kuvaa. Alkuperäisteoksesta poimin mukaan osia taustan vuorista ja hahmoa ympäröivistä esineistä.

Alkuperäisteos

   

Valmis kollaasi

Valmis kollaasi yhdistää mielestäni onnistuneesti alkuperäisteoksen, oman tyylini ja tulkintani teokseen linkittyvästä nykypäivän ongelmasta. 

Kollaasissa puhelimensa kautta välittyvään maailmaan uppoutunut henkilö on mustan laatikon sisällä, samaan tapaan kuin alkuperäisteoksen hahmo oman tavaramuurinsa suojissa. Samaan aikaan muu maailma pyörii hänen ympärillään vain taustahälynä ja urbaanina autiomaana.

Itselläni on hieman ristiriitainen suhtautuminen aiheeseen, sillä nautin suuresti sosiaalisen median tarjoamista mahdollisuuksista viestiä läheisteni kanssa, julkaista omia kuvia ja rakentaa jonkinlaista some-elämää muun elämän kylkeen. Joskus kuitenkin havahdun siihen, kuinka yhteen kokoontunut seurue on yhtäaikaisesti uppoutunut oman puhelimensa ääreen, eikä kukaan enää ole läsnä tilanteessa. Toisaalta tämä on hyväksyttävää nykyaikaa, toisaalta epäilyttävää todellisuudesta vieraantumista.

Polarisoiva kuva-analyysi ja kollaasin tekeminen taidekuvan pohjalta tuntuu toimivalta opetusmetodilta. Kollaasin muodostaminen on oma lajinsa, jota voi toteuttaa eri tavoin kaikilla luokka-asteilla. Tehtävän vaikeustasoa on helppo säädellä käytettävän materiaalin ja tehtävänannon avulla. Uskon siis hyödyntäväni tällaista kuva-analyysia tulevaisuudessakin oppilaiden kanssa. 

Kollaasin kuvalähteet:

Getty images. 2016. Nissi, A. Uljas musta Gloria 5-6/2016, 82-85.
Getty images. 2016. Laukkanen, E. Kun ei tapahdu mitään. Me Naiset 30/2016, 34-38.
Holmström, Pekka. 2013. Tojkander, M. En ole koskaan voinut niin hyvin kuin nyt. Anna 21/2013, 18-21.

Huse, Patrick. 2010. Huse, P. Realms of Belonging/Kuulumisen ulottuvuuksia. Norja: Delta Press.

Kuusimurto, Teemu. 2016. Laukkanen, E. Yksin vai yhdessä? Me Naiset 35/2016, 48-53.
Sainio, Ulla . 2013. Nye, C. Horoskooppi. Anna 21/2013, 92.
Sensai-cosmetics. 2016. Gloria 3/2016, 67.

Ranta, Raisa Kyllikki . 2016. Sauvala, M. Rääväsuu, josta tuli menestyjä. Kauneus & Terveys 10/2016, 14-18.

KUVAMATKA Lähilukua: Kuvallistava katsominen

Jokainen ryhmämme jäsen teki noin 10 pikapiirrosta, jotka kuvasivat avainkuvan merkityksellisiksi koettuja yksityiskohtia. Ryhmittelimme kuvat aiheiden perusteella ja keskustelimme niiden merkityksistä ja mahdollisesta symboliikasta.

Omista piirroksista tuli valita pari kuvaa, joita pitää avainkuvan merkitysten kannalta olennaisina. Ensimmäisenä lähemmässä tarkastelussa on kuva kahden vuoren kohtaamispisteestä. Tähän pisteeseen tulevat vuorten linjat kohdistuvat teoksessa esitettyyn hahmoon ja ovat myös samassa linjassa kaukoputken kanssa. Tämä kohta teoksessa siis mielestäni ohjaa katsojan huomion etualalla esitettyyn hahmoon ja antaa sille tilaa.

Toisena kuvana tarkasteluun pääsi piirros kaukoputkella tiirailevasta hahmosta. Hahmo on oletettavasti mies ja hänen vaatteensa paljastavat jotain ajasta. Vaatteet viittaavat mahdollisesti 1600-1700 -lukuun, jolloin tiede kehittyi ja muun muassa teoksessakin nähtävä kaukoputki keksittiin. Teoksen muut elementit eivät juurikaan viittaa millään tavoin johonkin tiettyyn aikakauteen tai teoksen syntyajankohtaan, joten miehen vaatetusta ja kaukoputkea voi pitää tärkeinä "johtolankoina". 

KUVAMATKA Kuvan kohtaaminen: Taiteen tiedonalat

Luin muiden ryhmäläisten blogitekstit avainkuvan kohtaamisesta ja totesin, että mielemme pelasivat havaintojen suhteen melko yhtenäistä peliä. Muillakin oli hyvin samankaltaisia kokemuksia teoksen ensikohtaamisesta ja mielikuvat vastasivat pitkälti toisiaan. Tämä saattoi toki johtua myös siitä, että keskustelimme runsaasti yhdessä kuvasta, jolloin kaikkien kokemukset ikään kuin kietoutuivat toisiinsa niitä jaettaessa. Jokaisella oli kuitenkin luonnollisesti myös omia henkilökohtaisia näkemyksiä teoksesta. Seuraavaksi tarkastelen ryhmäläisten kirjoittamia avainkuvan kohtaamiseen liittyviä blogitekstejä suhteessa taiteen tiedonaloihin (taidehistoria, taidekritiikki ja estetiikka). Taiteen tiedonalojen teoria
pohjautuu Sillanrakentajat-kirjaan ja tiedonalojen muistioon, jotka molemmat ovat Marjo Räsäsen käsialaa. Käytän teorian tukena myös ensimmäisen luennon dioja.

Taidehistoriallinen näkökulma jäi ryhmämme kuvailuissa suppeaksi, koska emme tienneet teoksen tekijää, nimeä tai ajankohtaa, jolloin se on syntynyt. Pohdinnat teoksen syntyyn vaikuttaneista ulkomaailman tekijöistä ja kontekstista näin ollen puuttuivat ryhmämme kuvauksista. Teos koettiin ehkä sen satumaisuuden ja avaruudellisten elementtien vuoksi jollain tapaa universaaliksi tuotokseksi, joka ei liity vahvasti mihinkään tiettyyn kulttuuriin.

Taidekritiikin tutkimustapojen suhteen ryhmämme kuvaukset olivat suhteellisen pinnallisia. Myös tähän vaikutti varmasti rajoittunut faktatieto taiteilijasta ja teoksesta. Tulkinnat teoksesta pohjautuivat siis sen taustatekijöiden sijaan teoksen värimaailmaan sekä siinä kuvatun maiseman, esineiden ja hahmon välisiin suhteisiin. Blogikirjoituksista löytyi  kuitenkin runsaasti taidekritiikkiin liittyvää kuvailua, sillä ryhmäläiset pohtivat paljon teoksen tarkastelusta nousseita tunteita, kokemuksia ja muistoja. Teoksesta tehtiin myös hyvin yksityiskohtaisia havaintoja ja kuvailuja sen sisällöstä sekä aiheesta.

Estetiikkaan liittyen ryhmäläiset eivät  suoraan avanneet käsitystään siitä, onko kuva taidetta vai ei, tai mikä siitä tekee taidetta. Teoksen taiteellista arvoa ei kyseenalaistettu, vaan kaikki ainakin kirjoitusten sävyn perusteella antoivat sille taideteoksen tittelin heti kättelyssä. Ryhmäläiset kuitenkin kiinnittivät huomiota taiteilijan käyttämiin tekniikoihin ja niiden muodostamiin kontrasteihin.


1. luennon diat

Muistio taiteen tiedonaloista

Räsänen, M. (2000). Sillanrakentajat. Kokemuksellinen taiteen ymmärtäminen. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy.

KUVAMATKA Kuvan kohtaaminen: Avainkuvan ensimmäinen kohtaaminen

Aivan ensimmäisenä teoksessa kiinnitin huomiota sen väreihin ja sumuiseen vuoristomaisemaan. Vasta sen jälkeen huomasin etualan hahmon. Hahmo oli kuin suoraan Muumilaaksosta noukittu tähtitieteilijä. Ysärin Muumi-aivopesu on siis pinttynyt vahvasti minuunkin. Teos on hyvin kuvitusmainen ja kertoo tarinaa. Olen viime vuonna viettänyt paljon aikaa lastenkirjojen parissa ja muutenkin aina ollut kiinnostunut kirjakuvituksesta. Uskon tämän vaikuttavan vahvasti omiin tulkintoihini kyseisestä teoksesta. Sen satumaisuus on yksi syy, miksi ylipäätään juuri tämä kuva herätti suurimman kiinnostuksen.

Teos on tunnelmaltaan hyvin rauhallinen, vaikka vahva siveltimen jälki taustamaisemassa tuntuu luovan pyörivän liikkeen etualan hahmon ympärille. Maasta hohkaavat kylmät sävyt luovat mielikuvan talvesta, kylmästä ja lumesta. Leijaileva sumu vie kuitenkin jonnekin todella kauas Linnunradan äärelle. Teoksessa yhdistyvät pehmeä ja kova, kerroksellisuus, kylmä pakkanen ja lämmin auringonkajo. Hahmo on erakko valtavalla aavikolla, mutta vaikuttaa olevan erittäin tyytyväinen oloihinsa, muurinsa suojissa. 

Teos ei ole minulle tuttu, enkä tunnista tai osaa arvata sen tekijää. Taiteilijan tietäminen ja hänen tyylinsä tunteminen voisi ohjata omia tulkintojani teoksesta. Kaiken pohdinnan jälkeen teoksesta välittyy loppujen lopuksi rauhoittava tunnelma, vaikka se on samaan aikaan yksinäisyyttä huokuva. Tämän hetkisen tulkintani mukaan teos kuvaa flow-tilaa, johon uppoutuessaan muu maailma hämärtyy ja ihminen on intohimonsa ytimessä. Toisaalta teos kuvaa myös erakoitumisestaan sokeutunutta, muista eristäytynyttä ihmistä, joka ei osaa katsoa ympärilleen. Siinä ei kuitenkaan ehkä ole mitään väärää.

En pysty vielä muodostamaan lopullista ja yhtenäistä tulkintaa, koska en ole saanut uteliaisuuttani ruokkivia vastauksia. Millä tekniikalla teos on toteutettu? Kuka hahmo on? Mitä hän näkee taivaalla? Mitä hahmon takana olevat tavarapinot ovat? Mikä teoksen nimi on? Paljastaako se jotain merkittävää teoksesta vai jättääkö vain hämilleen?

KUVAMATKA Kuvan kohtaaminen: Mielikuvamatka

Tila ympärilläni on unimainen, tyhjä, mutta en kuitenkaan näe pitkälle. Katson ympärilleni ja näen aavikkomaisen maiseman jatkuvan jonnekkin usvan sekaan. Päätä kääntäessäni tuntuu, kuin maisema vaihtaisi muotoaan, vaikka se on samaan aikaan hyvin hiljaa ja paikoillaan. Olo on tyyni ja rauhallinen, vaikka paikka tuntuu vieraalta. 

Ilma on kylmää, mutta se ei palella. On hämärää, mutta ympärillä leijuu utuinen valo. En löydä sen lähdettä. Tuoksuu samalta kuin ensimmäisillä aamupakkasilla, mutta kuitenkin niin hennosti, etten ole varma keksinkö sen vain omasta päästäni. Hiljaisuus, humina, korvat lukossa. Olen varma, että jos löisin käteni yhteen, paikka vain imaisisi äänet itseensä. 

Vähän matkan päässä näen keskittyneen hahmon, joka ei tunnu välittävän läsnäolostani. Hän tekee koko ajan jotain äärettömän intensiivisesti, mutta näyttää samalla kovin jähmettyneeltä. Vaikka en edes yritä, tiedän, etten saa häneen kontaktia. Hän on niin liimaantunut tekemiseensä. 

Poistun. Mitä hän näki?

Tämän mielikuvamatkan myötä lähdemme Kuvamatka-kurssin mittaiselle reissulle, jonka aikana paneudumme Astro-ryhmämme kanssa valitsemaamme taidekuvaan.