KUVAMATKA Tulkinnasta arvottamiseen: Kuvallinen tulkinta avainteoksesta

Avainkuvamme on tarjonnut kuvamatka-kurssin aikana monenlaisia keskusteluja ja tulkintoja, joita on ollut mielenkiintoista kuulla ja oivaltaa itsekin jatkuvasti uutta teoksesta. Itselleni teos avautui aivan uudella tavalla selvitettyämme taiteilija Hanna Kannon näkemykset hänen teostensa takana. Sen myötä ajatukset liukuivat väistämättä oman elämän tutkimusmatkan pohtimiseen. 

Mistä vanhempani ovat kotoisin, millainen ympäristö minua on muovannut, minkälainen on minun kulttuurini, mistä minä olen kotoisin, missä minun kotini on? Ensimmäisenä kaikesta tästä mieleeni tuli kompassi. Toteutin työn noin A4-arkin kokoisena akvarellina, jonka keskiössä on kompassin tähteä katseleva hahmo. Kannon Observatööri-teoksen vesivärimäiset vuoret innoittivat akvarellin tekoon ja värimaailma muodostui hyvin kylmäksi ja arktiseksi. Kuvallinen tulkintani on kuvaus itsensä etsimisestä ja kotipaikan hakemisesta. Muuttuuko käsitykseni kodilta tuntuvista paikoista kymmenen vuoden päästä? Mihin minä asetun?

KUVAMATKA Kuva ja merkitys: Kootut merkitykset

Kurssin aikana avainteoksestamme on löytynyt useita merkityksiä, jotka kaikki jollain tapaa nivoutuvat yhteen. Teoksesta tehdyt tulkinnat ovat vaihdelleet erakoitumisen kuvaamisesta tiedemiehen seikkailuihin sekä some-maailman imusta itsensä etsimiseen ja täydellisen flow-tilan saavuttamiseen.

Avainteoksen kootut merkitykset

Keskeisin merkitys löytyi mielestäni taiteilijan omien lähtökohtien tarkastelun kautta. Hanna Kanto tutkii teoksissaan omaa suhdettaan Lappiin ja pohjoisiin juuriinsa. Omien juurien etsiminen, löytäminen ja ymmärtäminen ovat ehkä kliseistä naistenlehti-materiaalia, mutta samalla kovin tärkeitä. 

Nykymaailmassa elämme hyvin tulevaisuussuuntaisesti selviten projektista toiseen, elämänvaiheita paperilta ruksien. Oman itsensä pohjan muodostavan menneisyyden tutkiminen ja sen äärelle hiljentyminen voisi olla tässä hetkessä erittäin suotavaa jokaiselle suorittajalle.

KUVAMATKA Originaalin äärellä: Biografinen tutkimus

Astro-ryhmän diaesitys Hanna Kannosta tehdystä biografiasta:

Biografia PDF-tiedostona

KUVAMATKA Taiteen ymmärtäminen ja esteettinen kehitys: Kuvahaastattelu

Näytin kuvan Observatööri-teoksesta 21-vuotiaalle Heikille ja kysyin, mitä ajatuksia kuva hänessä herättää. Annoin hänen kuvailla havaintojaan avoimesti ilman lisäkysymyksiä.

Haastateltava kertoi ensimmäisenä mieleen tulevan todellisuudesta irrallinen flow-tila, jossa ympäristö muuttuu teoksen taustan kaltaiseksi "harmaaksi, epäselväksi, löllyväksi massaksi". Heikki huomioi myös etualan hahmon ja taustan välisen kontrastin kommentoimalla, että "katselija-uneksija" on eristänyt itsensä taustan luontomaisesta tilasta kirjoja muistuttavilla esineillä.

Hän jatkoi tulkintaansa kuvailemalla hahmon  ikään kuin "pakenevan korkealentoisen tieteen ja spekuloinnin maailmaan", jossa hän on irtautunut omasta ympäristöstään. Heikin mielestä hahmo näytti pyrkivän kohti tulevaisuuteen tai avaruuteen liittyvää ajatusta, jota tämä mahdollisesti kaukoputkellaan tiirailee.

Pidemmälle viety taka-ajatus teoksen takana voisi Heikin mukaan olla nykyajan ihmisten eläminen internet- ja mediamaailmassa ilman kontaktia konkreettiseen ympäristöönsä. Päällimmäisenä teoksesta hänelle kuitenkin jäi mieleen keskittyneisyyden tunne.

Haastateltava teki teoksesta samantyyppisiä tulkintoja, joita olemme oman ryhmämmekin kanssa tehneet aiemmin tämän kurssin aikana. Hanna Kanto on mahdollisesti halunnut kuvata tässä teoksessa itseään tutkimusmatkailijana, joten Heikin löytämät viittaukset tieteen maailmaan ovat niin sanotusti paikkaansa pitäviä. 

Tässä tapauksessa teoksen tulkinta perustui  esteettisen kehityksen kannalta karkeasti luokiteltuna autonomisuuteen ja kontekstikeskeisyyteen, sillä Heikki toi esiin teoksesta kumpuavia kulttuurisia viittauksia ja imiöitä ja pohti, mitä asioita teos viestittää katsojalle. 

Heikki ei niinkään pohtinut sitä, onko teos häntä itseään miellyttävä tai onnistunut eikä  hän pyri muutenkaan arvottamaan teosta. Haastateltava ei tuonut kuvailussaan esiin taidehistoriallisia viittauksia tai yhteyttä muihin teoksiin tai taiteilijoihin. Eniten Heikki keskittyi kuvailemaan fiilispohjalta teoksen sisällöstä johdettuja tulkintoja, jotka perustuivat pitkälti etualan hahmon tarkasteluun.

KUVAMATKA Lähilukua: Performanssikokemus

Olen hetken yksin pimeässä luokassa. Tietokone hohkaa naamalle kovaa valoa. Pieni jännitys hiipii sormiin.

Kaikki löytävät paikkansa. Painan välilyöntiä. Triangeli. Koitan naksauttaa hiirtä äänettömästi, tuskin sitä kukaan kuulee. 

Usvainen avaruusmusiikki ja tuulen humina kietoutuvat toisiinsa, ja mietin miltä viuhkojen muodostama ilmavirta mahtaa tuntua. 

Hiljennä, enemmän ääntä, hiljennä, vaihda kappale. Enemmän ääntä. Hiljennä. Ikuisuus on helppo saada hetkeen mahtumaan. Pakkasaamun jälkeinen päivänvalo tuntuu hyvältä. 

Triangeli. Menipä se nopeasti.

KUVAMATKA Originaalin äärellä: Kuvallinen kuva-analyysi

Alkuperäisen ja reproduktion välisistä eroista vahvimpina mieleeni jäivät yksityiskohdat, joihin en osannut kiinnittää huomiota pelkän printin perusteella. Tässä kuvallisessa kuva-analyysissa käsittelin erityisesti teoksen tutkimusmatkailijaa.

Alkuperäisteosta tarkastellessani huomioni kiinnittyi hahmon viittaan,joka voisi myös olla hänen varjonsa. Samoin mystinen valkoinen hahmoa kiertävä lanka synnytti lukuisia kysymyksiä. Mitä lanka kuvaa? Kiinnittääkö se hahmon ympäristöönsä, vai onko se vain jonkinlainen tyyliseikka ja osa hahmon vaatetusta?

Taiteilijan kotisivuja tutkiessani huomasin saman valkoisen langan esiintyvän toisessakin työssä. Ehkä langalla on jokin yksinkertainen merkitys, josta en vain vielä saa kunnolla otetta.

Kuva-analyysin toteutin kahden kuvan avulla. Ensimmäinen kuva on tussityö paperille, toinen käänteinen kuvanmuokkaus samasta kuvasta. Lopputulos korostaa valkoista lankaa ja siihen liittyvää salaperäisyyttä.

KUVAMATKA Originaalin äärellä: Taidemuseovierailu

Hanna Kanto

Observatööri

Observatör, Observer

2015

Akryyli kankaalle

Kaikki kurssin avainkuvien alkuperäisteokset ovat esillä Rovaniemen taidemuseossa Paluu pohjoiseen -näyttelyssä. Oli todella mielenkiintoista viimein nähdä alkuperäisteos ja saada selville siitä paljon kaivattua uutta informaatiota. Alkuperäisen työn äärelle päästyäni kiinnitin ensimmäisenä huomiota teoksen nimeen. Observatööri. Ensimmäinen ajatus oli "höh". Olin kuvitellut nimen paljastavan jotain sellaista teoksesta, mitä en ollut vielä itse huomannut. Pienen makustelun ja pyörittelyn jälkeen huomasin kuitenkin löytäväni oivalluksia jo pelkän nimen pohjalta. Taiteilija on siis halunnut korostaa nimenomaan hahmon luonnetta tarkkailijana, ei erakkona tai muulta maailmalta piiloon paenneena henkilönä. Hahmo on siis ympäristönsä tarkkailija ja tutkija. 

Lyijykynäjälkien, siveltimestä maaliin tarttuneiden karvojen ja maalin valumajälkien näkeminen tekivät teoksesta jollain tapaa inhimillisemmän ja loivat jonkinlaisen linkin taiteilijan ja katsojan välille. Teos ei ole mielikuvissani enää pelkkä printti tulostuspaperilla, vaan konkreettinen maalaus, joka on joskus odottanut valmistumistaan taiteilijan hyppysissä.

Reproduktio ei näyttänyt alkuperäisteoksen lailla maalikertymiä ja kaikkia siveltimen vetoja, mutta jotkut siinä näkyneet jäljet paljastivat teoksen olevan ainakin osittain maalaus. Oletin teoksen olevan sekatekniikalla toteutettu, mutta koko teos onkin akryyleilla maalattu. Taiteilija on käyttänyt runsaasti kerroksellisuutta ja hyödyntänyt niin ohennettua kuin todella paksua maalia. Taustan vuoret on maalattu ohennetulla maalilla, kun taas etualan hahmo nousee esiin tavaramuurissa käytettyjen paksuhkojen kerrosten avulla. Taivas ei olekaan yhtä valkoista sävyä, vaan siinä on käytetty vaalean alla tummia sävyjä, jotka hailakasti paistavat kerrosten alta läpi.

Teoksen tutkiminen sen luonnollisessa koossa herätti uusia kysymyksiä, jotka jäävät vielä vaille vastausta. Kiinnitin huomiota asioihin, joita silmäni eivät löytäneet reproduktiota tutkittaessa. Onko hahmolla viitta? Vai onko se varjo? Jos kyseessä on viitta, miksi kaukoputken jalustalle muodostuu varjo, mutta hahmolle ei? Mikä on valkoinen lanka miehen ympärillä? Kiinnittyykö se hänen takanaan oleviin tavaroihin? Tavaramuurin molemmin puolin on symmetrisesti asetettu televisiota muistuttavat laatikot, mutta miksi? Mitä nuo kaikki esineet ylipäätään ovat?

Olennaista alkuperäisteoksen kohtaamisessa oli myös taiteilijan henkilöllisyyden ja teoksen valmistumisvuoden paljastuminen. Teoksen tuoreuden osasimme ryhmämme kanssa päätellä jo ennen vahvistavaa faktatietoa, sillä emme olleet yhtä ryhmänjäsentä lukuunottamatta nähneet sitä aiemmin. Vaikka etualan hahmon vaatetus viittaa vanhempaan ajanjaksoon, teos tuntuu siinä käytetyn maalaustekniikan ja sommittelun vuoksi uudelta ja nykyaikaiselta. En osaa sanoa kuvittelinko taiteilijan selkeästi mieheksi tai naiseksi, vaan luultavasti unohdin koko sukupuolen arvailun, koska teoksen niin monet muut elementit kiinnostivat enemmän. Hanna Kanto ei ole minulle ennestään tuttu taiteilija, joten aloitan salapoliisityön.

Google-haku Hanna Kanto. Lappi. Omien pohjoisten juurien ja kulttuurin tutkiminen. Pohjoisen identiteetin arvokkuus. Pimeyttä valon pilkahduksilla. Tutkimusmatkailija. Bingo! Nyt näen selvästi Lapin vaarat ja tunturit teoksen taustalla, lumen ja taiteilijan itsensä teoksen keskiössä, tutkimassa innokkaasti niin tuttua, mutta samalla niin vierasta ympäristöä. En tiedä miksi ajatukseni eivät kääntyneet tuntureille, vaan suoraan Muumilaaksoon ja uniin. Toisaalta juuri Lapin maisemat tuovat mieleen satumaisen ja aution unimaailman utuisine lumisateineen.