tiistai 18. lokakuuta 2016

KUVAMATKA Tulkinnasta arvottamiseen: Kuvallinen tulkinta avainteoksesta


Avainkuvamme on tarjonnut kuvamatka-kurssin aikana monenlaisia keskusteluja ja tulkintoja, joita on ollut mielenkiintoista kuulla ja oivaltaa itsekin jatkuvasti uutta teoksesta. Itselleni teos avautui aivan uudella tavalla selvitettyämme taiteilija Hanna Kannon näkemykset hänen teostensa takana. Sen myötä ajatukset liukuivat väistämättä oman elämän tutkimusmatkan pohtimiseen. 



Mistä vanhempani ovat kotoisin, millainen ympäristö minua on muovannut, minkälainen on minun kulttuurini, mistä minä olen kotoisin, missä minun kotini on? Ensimmäisenä kaikesta tästä mieleeni tuli kompassi. Toteutin työn noin A4-arkin kokoisena akvarellina, jonka keskiössä on kompassin tähteä katseleva hahmo. Kannon Observatööri-teoksen vesivärimäiset vuoret innoittivat akvarellin tekoon ja värimaailma muodostui hyvin kylmäksi ja arktiseksi. Kuvallinen tulkintani on kuvaus itsensä etsimisestä ja kotipaikan hakemisesta. Muuttuuko käsitykseni kodilta tuntuvista paikoista kymmenen vuoden päästä? Mihin minä asetun?


tiistai 11. lokakuuta 2016

KUVAMATKA Kuva ja merkitys: Kootut merkitykset

Kurssin aikana avainteoksestamme on löytynyt useita merkityksiä, jotka kaikki jollain tapaa nivoutuvat yhteen. Teoksesta tehdyt tulkinnat ovat vaihdelleet erakoitumisen kuvaamisesta tiedemiehen seikkailuihin sekä some-maailman imusta itsensä etsimiseen ja täydellisen flow-tilan saavuttamiseen.

Avainteoksen kootut merkitykset

Keskeisin merkitys löytyi mielestäni taiteilijan omien lähtökohtien tarkastelun kautta. Hanna Kanto tutkii teoksissaan omaa suhdettaan Lappiin ja pohjoisiin juuriinsa. Omien juurien etsiminen, löytäminen ja ymmärtäminen ovat ehkä kliseistä naistenlehti-materiaalia, mutta samalla kovin tärkeitä. 

Nykymaailmassa elämme hyvin tulevaisuussuuntaisesti selviten projektista toiseen, elämänvaiheita paperilta ruksien. Oman itsensä pohjan muodostavan menneisyyden tutkiminen ja sen äärelle hiljentyminen voisi olla tässä hetkessä erittäin suotavaa jokaiselle suorittajalle.

sunnuntai 9. lokakuuta 2016

KUVAMATKA Taiteen ymmärtäminen ja esteettinen kehitys: Kuvahaastattelu

Näytin kuvan Observatööri-teoksesta 21-vuotiaalle Heikille ja kysyin, mitä ajatuksia kuva hänessä herättää. Annoin hänen kuvailla havaintojaan avoimesti ilman lisäkysymyksiä.

Haastateltava kertoi ensimmäisenä mieleen tulevan todellisuudesta irrallinen flow-tila, jossa ympäristö muuttuu teoksen taustan kaltaiseksi "harmaaksi, epäselväksi, löllyväksi massaksi". Heikki huomioi myös etualan hahmon ja taustan välisen kontrastin kommentoimalla, että "katselija-uneksija" on eristänyt itsensä taustan luontomaisesta tilasta kirjoja muistuttavilla esineillä.

Hän jatkoi tulkintaansa kuvailemalla hahmon  ikään kuin "pakenevan korkealentoisen tieteen ja spekuloinnin maailmaan", jossa hän on irtautunut omasta ympäristöstään. Heikin mielestä hahmo näytti pyrkivän kohti tulevaisuuteen tai avaruuteen liittyvää ajatusta, jota tämä mahdollisesti kaukoputkellaan tiirailee.

Pidemmälle viety taka-ajatus teoksen takana voisi Heikin mukaan olla nykyajan ihmisten eläminen internet- ja mediamaailmassa ilman kontaktia konkreettiseen ympäristöönsä. Päällimmäisenä teoksesta hänelle kuitenkin jäi mieleen keskittyneisyyden tunne.

Haastateltava teki teoksesta samantyyppisiä tulkintoja, joita olemme oman ryhmämmekin kanssa tehneet aiemmin tämän kurssin aikana. Hanna Kanto on mahdollisesti halunnut kuvata tässä teoksessa itseään tutkimusmatkailijana, joten Heikin löytämät viittaukset tieteen maailmaan ovat niin sanotusti paikkaansa pitäviä. 

Tässä tapauksessa teoksen tulkinta perustui  esteettisen kehityksen kannalta karkeasti luokiteltuna autonomisuuteen ja kontekstikeskeisyyteen, sillä Heikki toi esiin teoksesta kumpuavia kulttuurisia viittauksia ja imiöitä ja pohti, mitä asioita teos viestittää katsojalle. 

Heikki ei niinkään pohtinut sitä, onko teos häntä itseään miellyttävä tai onnistunut eikä  hän pyri muutenkaan arvottamaan teosta. Haastateltava ei tuonut kuvailussaan esiin taidehistoriallisia viittauksia tai yhteyttä muihin teoksiin tai taiteilijoihin. Eniten Heikki keskittyi kuvailemaan fiilispohjalta teoksen sisällöstä johdettuja tulkintoja, jotka perustuivat pitkälti etualan hahmon tarkasteluun.

maanantai 3. lokakuuta 2016

KUVAMATKA Lähilukua: Performanssikokemus

Olen hetken yksin pimeässä luokassa. Tietokone hohkaa naamalle kovaa valoa. Pieni jännitys hiipii sormiin.
Kaikki löytävät paikkansa. Painan välilyöntiä. Triangeli. Koitan naksauttaa hiirtä äänettömästi, tuskin sitä kukaan kuulee. 
Usvainen avaruusmusiikki ja tuulen humina kietoutuvat toisiinsa, ja mietin miltä viuhkojen muodostama ilmavirta mahtaa tuntua. 
Hiljennä, enemmän ääntä, hiljennä, vaihda kappale. Enemmän ääntä. Hiljennä. Ikuisuus on helppo saada hetkeen mahtumaan. Pakkasaamun jälkeinen päivänvalo tuntuu hyvältä. 
Triangeli. Menipä se nopeasti.